virtuaalihevonen
© AK

Hox! Rakennekuva vaihdettu 02/2021
Ulkoasu © M Layouts

Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, ori
Syntymäaika 11.07.2019
Säkäkorkeus 146cm
Rekisterinumero VH20-018-0071
Omistaja Mari H (VRL-05704)
Painotus Yleispainotus
Koulutustaso Ko: HeA, Re: 110cm, Me: 100cm, CIC1
Kasvattaja Sanni (VRL-14085) - Sotamaalaus

Amppa on tällä hetkellä M Layouts / raitatossu.net/mayflower-vuotias (VARL) | Täyttänyt 3v 01.10.2020


Saavutukset

ERJ-I
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 04/2021
9 + 41 + 20 + 20 + 15 = 105p
KRJ-I
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 04/2021
8 + 43 + 20 + 20 + 15 = 106p
SLA-I
Suomenhevosten laatuarvostelu 08/2021
13 + 23 + 20 + 24 + 20 = 100p

KTK-II
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 12/2020
18 + 17 + 18 + 17 = 70p

Champion
Myönnetty 07/2021


EV-II
Estevarsojen laatuarvostelu 10/2020
8 + 9 + 1 + 1 + 4 + 9 = 32p

KEV-I
Kenttävarsojen laatuarvostelu 11/2020
9 + 8 + 4 + 1 + 2 + 9 = 33p

KV-II
Kouluvarsojen laatuarvostelu 10/2020
9 + 4 + 1 + 5 + 3 + 1 = 23p

SV-II
Suomenhevosvarsojen arviointi 10/2020
6,4 + 10 + 6 + 7,75 + 7 + 0 = 37,15p



Historia

En ole ikinä pitänyt itseäni varsinaisesti suomenhevosihmisenä. Ovathan ne suloisia ja monipuolisia, mutta jotain niistä on puuttunut. Eräänä sateisena syysiltana eksyin kuitenkin selamaan listaa myytävistä hevosista, ja jo listan kolmas hevonen aiheutti pienen rytmihäiriön. Sanni kauppasi Sotamaalauksen 3-vuotiasta pienhevosoria ja minä raukka erehdyin katsomaan esittelyvideon ja kuvat. Jo videon jälkeen minulla oli vahva tunne, että tämä minun on pakko saada, mutta tutkin sentään myös suvun läpi ennen lopullista päätöstä. Orin molemmat vanhemmat ovat monipuolisia käyttöhevosia, jotka ovat kisanneet sekä esteitä, koulua että kenttää. Noin kolmen minuutin harkinnan jälkeen minulla oli jo numero näppäiltynä ja iloinen naisääni vastasi puhelimeen. Kun puhelu päättyi ja laskin sen pöydälle, tajuntaani iski se tosiasia, että lähtisin huomenna noutamaan itselleni suomenhevosen.


Luonnekuvaus

Sotamaalauksen Anarkisti eli kotoisasti Amppa on rehti ja reilu suomenpienhevosori. Se saattaa uusia ihmisiä kohtaan olla alkuun hiukan juro ja epäileväinen, mutta lämpenee yleensä nopeasti. Varsinkin jos uudella tuttavuudella on tarjota lahjuksena esimerkiksi porkkana. Ori on oikea malliesimerkki hyväkäytöksisestä hevosesta, sillä sen kanssa puuhaileminen on aina mukavaa. Amppa kunnioittaa ihmistä ja on erittäin herkkä lukemaan kehonkieltä. Oria on varsasta asti käsitelty paljon ja koulutus on tehty hevosen ehdoilla, mikä näkyy myös sen käytöksessä.

Hoitaessa Amppa on rauhallinen ja kiltti tapaus. Se ei häsläile ylimääräistä, vaan seisoo rauhassa paikoillaan. Ori kun kuitenkin on, niin tammojen läheisyyttä kannattaa vältellä. Ei Amppa silloinkaan mitenkään mahdoton ole, mutta onhan se kaikille osapuolille mukavempaa kun paikalla ei ole turhia häiriötekijöitä. Ori nauttii erityisesti rapsutuksista sään kohdalta ja hännän tyvestä ja saattaa osoittaa mieltään hännän huiskautuksella tai kuopaisulla kun rapsutus loppuu. Varustaminen, kengitys tai eläinlääkärin vierailut eivät aiheuta murhetta, vaan Amppa toimii edelleen niinkuin hienon orin kuulukin.

Ratsastaessa Amppa on eteenpäinpyrkivä ja energinen. Se saattaa ottaa välillä jopa liikaa vauhtia, mutta jos ratsastaja on alusta asti tarkkana tempon kanssa, ei ongelmia tule. Pieneen varteen mahtuu yllättävän iso moottori ja lennokkaat askeleet. Välillä voi jopa unohtua, että istuu ponikokoisen suomenhevosen selässä. Amppa on oikein yritteliäs kaveri ja tekee aina parhaansa. Se vaatii kuitenkin selkeät ohjeet ja rajat, jotta homma toimii. Kouluratsastuksessa orin vahvuus on ehdottomasti hienot askellajit. Varsinkin ravi ja laukka ovat laadukkaita, käynnissä ori menee helposti hätäiseksi ja saattaa alkaa kipittämään. Ori taitaa ratana tehtävät Helppoon A:han asti, mutta tekee myös esimerkiksi yksittäisiä laukanvaihtoja. Esteillä ori on vauhdikas ja varsinkin tässä lajissa saa olla tarkkana vauhdin suhteen. Amppa lähtee helposti kiihdyttelemään esteiden välillä ja ratsastaja saakin olla erityisen tarkkana tempon suhteen. Orilta löytyy kuitenkin laadukas hyppy ja se on suhteellisen varovainen jalkojensa suhteen. Maastoradalla Amppa on elementissään. Ori on rohkea ja varma hyppääjä, eikä yleensä välitä erikoisemmistakaan esteistä. Maastossa orin energisyys on yleensä vain plussaa ja hyväkuntoisena hevosena pidemmätkään radat eivät ole ongelma. Monipuolisena kaverina Amppa on toki opetettu myös ajolle. Ajaminen on mukava virkistäytymistapa ratsuhommien välissä ja orin kanssa onkin kiva käydä esimerkiksi talvella rekiretkellä.

Ori on mutkaton matkustaja eikä esimerksi lastaaminen tuota ongelmia. Kisapaikoilla Amppa käyttäytyy yleensä hienosti, vaikka kyllähän se pitää orina hiukan esitellä itseään paikalle saavuttaessa. Yleensä Amppa kuitenkin rauhoittuu nopeasti. Orin kanssa vaaditaan kisaradalla kylmähermoisuutta, sillä vaikka Amppa on oikein toimiva ratsu, se reagoi vahvasti jos ratsastaja jännittää. Se aistii ratsastajan hermostuneisuuden ja alkaa itsekkin jännittää, jolloin suoritus tietenkin kärsii. Jos ratsastaja vain suinkin pysyy rauhallisena, niin hevonen kyllä yrittää aina parhaansa.




i. Antisankari
sph, 144cm
ii. Antijumala
sh, 157cm, evm
iii. Jumalanpelko
sh, 158cm, evm
iie. Ei saa rakastaa
sph, 146cm, evm
ie. Lammikan Mulan
sh, 149cm, evm
iei. Mie oon sankari
sph, 141cm, evm
iee. Lammikan Tummaveri
sh, 156cm, evm
e. Rubiininkantaja
sh, 150cm
ei. Taikurin rubiini
sh, 153cm, evm
eii. Taikatemppu
sh, 155cm, evm
eie. Rubiiniterä
sh, 149cm, evm
ee. Tuulenkantaja
sh, 154cm
eei. Tuulikello
sh, 157cm, evm
eee. Aamunkantaja
sph, 146cm, evm

Sukuselvitys

Ampan isänisä Antijumala on komea musta suomenhevosori. Vaikka ori on kahdesta ravisukuisesta hevosesta, ei sillä itsellään riittänyt vauhti koelähtöä pidemmälle. Tai itseasiassa Antijumala ei muutamasta yrityksestä huolimatta päässyt edes koelähtöä läpi. Niinpä ori myytiin eteenpäin ratsuksi ja se pääsi tekemään uutta uraa. "Antti" osoittautuikin oikein nopeaksi oppijaksi ja siitä kuoriutui oikein kiva yleisratsu. Laukan kanssa jouduttiin tekemään vähän enemmän töitä, mutta ravi orilla on vähemmän yllättäen erittäin laadukas. Ori pääsi jopa kilpailemaan jonkin verran ja menestyikin silloin tällöin. Kouluradalla laukkapisteet jonkin verran rokottivat sijoituksia, mutta esteillä se pärjäsi hyvin. Kävipä ratsukko myös muutaman kerran kokeilemassa kenttäratsastusta ihan kohtailaisin tuloksin. Anttia ei kovin paljoa käytetty jalostukseen, mutta muutaman varsan se on saanut. Nykyään ori on jo eläkeläinen ja viettää suurimman osan viikosta pihatossa pihapiiriä vahtien.

    Ampan isänisänisä Jumalanpelko oli Antin tapaan komea musta ori. Tämä herrasmies omisti korkean työmoraalin ja oli aina innolla lähdössä töihin. Jumalanpelko teki uransa ravurina ja pärjäsikin kohtalaisen hyvin pohjoisen radoilla. Ei se ihan kuninkuusraveihin asti riittänyt, mutta tasaisen varma iltaravihevonen höystettynä muutamalla lauantaivoitolla. Monen muun ravurin tapaan myös tällä ratsastettiin, vaikkakin vain treenimielessä. Jumalanpelko oli myös kantakirjattu ja sitä käytettiin jonkin verran jalostukseen. Ori periytti todella paljon mustaa väriään sekä korkeaa työmoraalia. Orin varsoja onkin kehuttu todella paljon käsiteltävyydestä.
    Ampan isänisänemä Ei saa rakastaa on myös ravisukua, vaikka pienhevoskokoiseksi itse jäikin. Ellaksi kutsuttu tamma paikkasi kuitenkin pienen kokonsa tulisuudella ja mahdottomalla voitontahdolla. Pieni kiritykki menestyikin parhaiten kun sai kivan selkäjuoksun ja kiriväylät aukesivat pari sataa ennen maalia. Loppua tämä nimittäin tuli niin lujaa, ettei siinä koolla ollut enää mitään merkitystä. Ella menestyikin ihan kohtalaisesti ja pääsi kertaalleen jopa kuninkuusraveihin mukaan. Harmittavasti silloin matka katkesi jo ensimmäisellä osamatkalla alkulaukkaan ja hylkäykseen. Ella jätettiin jo ennen kisaiän loppumista siitokseen ja se ehti saada useamman varsan ennen kuin se täytyi heikentyneen terveyden vuoksi lopettaa.

Isänemä Lammikan Mulan oli juuri ja juuri hevoskokoinen ruunikko tamma. Mulan oli vahvasti koulupainotteinen ja se kisasikin pääasiassa vain kouluradoilla. Tamma havaittiin jo nuorena poikkeuksellisen lahjakkaaksi ja sitä alettiin rakentamaan määrätietoisesti kohti kisaratoja. Aivan ongelmitta ei urakka sujunut, sillä tamma kärsi puikkoluun murtumasta nelivuotiaana, jonka vuoksi se joutui olemaan tauolla vuodenpäivät. Mulan kuitenkin kuntoutui ja päästyään vihdoin radoille se osoitti, että oli kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Tamma kilpaili menestyksekkäästi aina Vaativa B tasolla asti ja laittoi kuninkaallisissa oreille tosissaan kampoihin. Kisauran jälkeen tamma pääsi jatkamaan sukuaan useampaan otteeseen. Mulanin omistaja on tunnettu rohkeista orivalinnoistaan ja sukulinjauksista, ja niinpä Mulanilekkin käytettiin pariin otteeseen vahvasti ravisukuista oria. Tamman varsoista on tullut yksi erittäin menestynyt kouluratsu ja muuten oikein mukavia yleisratsuja lajiin kuin lajiin.

    Mulanin isä, Mie oon sankari eli Metku oli pienikokoinen tummanruunikko ori. Se oli luonteeltaan hiukan haastava, mutta kapasiteetiltaan ihan ylivoimainen. Omistajat kohtasivatkin ison dilemman, kun he huomasivat, että orin kyvyt kyllä riittivät vaikka mihin, mutta sen keskittyminen oli useimmiten ihan väärissä asioissa. Niinpä sillä päätettiin nuorena poikana astuttaa muutama tamma, jonka jälkeen se ruunattiin. Ruunaus tasoittikin hevosta niin paljon, että työnteko alkoi maistua ihan eri tavalla. Sankarin kanssa edettiin kouluratsastuksessa Vaativa B tason ratoihin, mutta sen lisäksi se teki yksittäin huomattavasti vaativampiakin liikkeitä. Sen lisäksi, että ori loisti koulussa, se osasi myös hypätä, vaikka ei esteillä juurikaan kisannut. Sankarin varsat ovat myös osoittaneet kykynsä lajissa kuin lajissa.
    Lammikan Tummaveri on Ampan isänemänemä. Isokokoinen rautias tamma tuli hyvästä suvusta, mutta ei päässyt itse koskaan kisaradoille vakavan hankosidevamman takia. Nuorena laitumella saatu vamma vaivasi sen verran, että tamma toimi koko ikänsä pääasiassa kevyessä harrastekäytössä sekä jalostuksessa. Tummaveri oli luonteeltaan todella miellyttävä hevonen, kiltti ja rauhallinen. Sen kouluttaminen oli varsin helppoa, sillä nöyrä luonne otti kaiken mukisematta vastaan mitä eteen tuli. Tamma oli luonteeltaan niin rauhallinen, ettei se esimerkiksi maastossa säikähtänyt ikinä mitään. Täydellinen puskamopo siis! Tummaveri sai yhteensä kahdeksan varsaa.


Ampan emänisä Taikurin rubiini oli vaikuttava ilmestys. Komea punaruunikko ori oli kompaktin kokoinen, ryhdikäs ja omasi komean pitkän harjan. Sen viisaat silmät ihastuttivat kaikki, jotka sen näkivät. Ja koska ulkonäkö ei ollut tarpeeksi, ori oli myös erittäin lahjakas esteratsu. Se hyppäsi käytännössä kaiken mitä sen eteen tuotiin, ja suoritti sujuvasti ratana 120cm. Takurin Rubiini oli myös luonteeltaan oikea herrasmies, mukava käsitellä ja kaikkien kaveri. Ei siis ihme, että orilla oli kysyntää siitospuolella ja se saikin joka kevät astua useampia tammoja kisakauden ohessa. Valitettavasti hyvät lähtevät aina liian aikaisin, ja niin myös tämän hevosen kohdalla. Kohtalo puuttui peliin kevättalvella ja ori kuoli leikkauspöydälle, jonne oli joutunut vakavan ähkyn takia. Ori oli kuollessaan vasta 12-vuotias.

    Taikurin Rubiinin isä Taikatemppu oli hieno tummanruunikko ori. Se ei ollut rakenteellisesti välttämättä se kedon kaunein kukkanen, mutta siitä löytyi liikettä ja hyvä työmoraali. Taikatemppu oli niin yleishevonen kuin vain voi olla; sille ei löytynyt lajia jota sen kanssa ei voinut kokeilla. Ori ehti kokeilla niin läpi niin perus ratsastuslajit kuin valjakkoajon ja näiden lisäksi se toimi myös ravikorttikurssilla opetushevosena sekä tehtiinpä sillä myös vähän työajoa. Taikatempun kanssa kokeiltiin myös terapiaratsu hommia sekä vikellystä. Ja kaikki nämä tehtävät ori otti mielellään vastaan ja yritti parhaansa. Tietenkin koska lajikokeiluja oli useita, ei ori ehtinyt missään tulla varsinaisesti huipuksi, mutta erittäin monipuolinen käyttöhevonen se oli. Siitospuolella ei mitenkään kovin kiirettä pidellyt, mutta oman kylänsä julkkiksena se sai ottaa vastaan muutaman tamman.
    Ampan emänisänemä Rubiiniterä oli kaunis musta tamma. Se oli luonteeltaan oikein kiltti ja työteliäs hevonen, jolla ei ollut huonoa päivää. Rubiininterä lähti aina innolla töihin ja sillä oli lahjoja vähän jokaiseen lajiin. Erityiseseti esteillä tamma oli lahjakas ja se hyppäsi hyvällä tyylillä. Jostain syystä kisoissa se ei kuitenkaan viihtynyt ja alisuoritti kerta toisensa jälkeen. Omistajat yrittivät vaikka mitä kikkoja, kokeilivat kilpailla lähellä ja kaukana, eri varusteilla ja eri ratsastajilla. Siitä huolimatta Rubiiniterä ei koskaan oikein syttynyt. Eivät omistajat kauaa jaksaneet tammaa kiusata, kun se kuitenkin selvästi viityi kotona työskentelystä. Niinpä se sai jäädä kotiratsuksi ja sillä teetettiin muutama varsa. Varsoista onkin sitten tullut vähän astetta parempia harrastehevosia ja ne ovat kaikki menestyneet jollain tasolla kisoissakin.

Ampan emänemä Tuulenkantaja oli sitten vähän hankalampi hevonen. Se ei varsinaisesti ollut ilkeä, mutta ei oikein viihtynyt kenenkään seurassa. Rautiaankimo tamma hyväksyi lopulta vain yhden erittäin rauhallisen ruunan kaverikseen, muita hevosia kohtaan se saattoi jopa hyökkiä. Tuulenkantaja ei ollut myöskään mikään ihmisen paras ystävä, ja se näytti käsiteltäessä suurimmaksi osaksi vain hapanta naamaa. Kaikki pakolliset asiat saatiin hoidettua, mutta kun hommat alkoivat kestää tamman mielestä liian kauan, alkoi hermostunut hampaisen louskuttelu ja kuopiminen. Omistajat ajattelivat että ehkä varsominen hieman tasottaisi luonnetta ja niin syntyi Ampan emä Rubiininkantaja. Tuulenkantajaa varsominen ei kuitenkaan rauhoittanut, vaan sen luonne melkeinpa paheni. Eipä siitä siis mitään kisaratsua saatu, eikä oikeastaan edes puskahevosta. Tamma sai asustella muutaman vuoden omassa rauhassaan pihatossa, kunnes se sitten lopetettiin.

    Ruunikonkimo ori Tuulikello komeilee Ampan emänemänisänä. Tältä orilta ei puuttunut luonnetta eikä tulisuutta. Se oli nuorenpa poikana ongelmahevosen maineessa ja kasvattaja-omistaja oli hieman ihmeissään miten toimisi vilkkaan orinsa kanssa. Hän päätyi lähettämään sen ensin ammattilaiselle tapakouluun ja sen jälkeen toiselle ammattilaiselle ratsutettavaksi. Päätös osoittautui oikeasi, sillä monia nähneiden ammattilaisten toimesta Tuulikellosta kuorittiin hienosti menestyvä kenttäratsu. Orin kanssa joutui olemaan kuitenkin aina hieman varpaillaan, sillä se saattoi vielä vanhoilla päivilläänkin tekemään äkkinäisiä liikkeitä. Tulisuudesta oli kuitenkin kisakentillä hyötyä, varsinkin maastossa ja esteillä. Orin mottona olisi voinut olla "nyt mennään eikä meinata" ja tällä asenteella se menestyi hienosti. Tammanomistajia orin luonne hiukan pelotti, jonka takia se ei saanut ihan niin suurta suosiota kuin mitä kisanäytöillä olisi voinut odottaa.
    Aamunkantaja oli vaaleanrautias pienhevostamma ja se on Ampan emänemänemä. Tammalla oli muutamia omia oikkujaan, muun muassa tarhaan sen piti päästä ensimmäisenä, mutta yleisesti ottaen se oli suhteellisen mutkaton ja kiva hevonen. Aamunkantaja aloitti uransa kouluratsuna ja pääsi kilpailemaankin jonkin verran. Se oli työteliäs ja sen oli helppo koota itsensä, mutta askellajeista puuttui se viimeinen näyttävyys. 9-vuotiaana tamma myytiin ratsastuskouluun, jossa siitä itseasiassa kuoriutui luottoratsu ja monien tuntilaisten suosikki. Tallilla myös sivutoimena kasvatettiin hevosia ja myös Aamunkantaja ehti saamaan muutaman varsan. Tuulenkantajaa lukuunottamatta sen varsoista tuli ihan kivoja käyttöhevosia ja yksi varsoista jäi jopa kotiin jatkamaan uraa tuntihevosena.



Sukuselvityksen saa halutessaan kopioida Ampan jälkeläisille copy merkintöjä vastaan.

Porrastetut
Nopeus 385.81 p.
Kestävyys 968.26 p.
Hyppykapasiteetti 630.90 p.
Rohkeus 630.90 p.
Kuuliaisuus ja luonne 1244.47 p.
Tahti ja irtonaisuus 938.56 p.
Tarkkuus ja ketteryys 530.81 p.
Askellajien näyttävyys 0 p.
Itsevarmuus 471.31 p.
Energisyys 487.15 p.
Kilpailee esteratsastuksessa tasolla 6/5
Kilpailee kouluratsastuksessa tasolla 5/4
Kilpailee kenttäratsastuksessa tasolla 6/4
Kilpailee maastoesteratsastuksessa tasolla 6/5
VSR Cup (4 sij.)
30.06.2021 - Kutsu - 110cm - 6/40
31.05.2021 - Kutsu - CIC1 - 2/6
31.01.2021 - Kutsu - Helppo B - 4/44
31.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 2/27
NJ - Näyttelyt
25.07.2021 - Kutsu - Suomenhevosorit - BIS23, MVA-SERT - pt. Lissu T.
01.05.2021 - Kutsu - Suomenhevosorit - irtoSERT - pt. Vibaja
15.04.2021 - Kutsu - Suomenpienhevosorit - irtoSERT - pt. Jannica
26.12.2020 - Kutsu - Suomenpienhevosorit - irtoSERT - pt. Dimma
KRJ - Kouluratsastus (46 sij.)
31.03.2021 - Kutsu - Helppo A - 10/163 (KRJ-Cup)
31.03.2021 - Kutsu - Helppo B - 2/146 (KRJ-Cup)
31.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 8/92 (KRJ-Cup)
30.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/40
29.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/40
29.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 2/50
28.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 5/40
28.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 6/40
26.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 6/40
26.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 1/50
26.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 6/50
25.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 1/40
25.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 7/50
24.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/50
24.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 6/40
24.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 4/40
23.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 6/40
23.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 6/40
20.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 3/50
21.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 6/40
20.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 4/40
19.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 2/50
15.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 6/50
14.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 6/50
10.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/40
10.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 1/50
09.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 5/40
09.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 3/50
09.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 5/40
09.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 3/50
07.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 6/40
07.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/40
07.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 1/50
06.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 4/40
06.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 2/50
05.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 1/40
05.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 3/50
04.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 1/40
04.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 4/40
04.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 5/50
03.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 5/40
03.12.2020 - Kutsu - Helppo B - 5/40
03.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 7/50
02.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 4/40
02.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 2/30
01.12.2020 - Kutsu - Helppo A - 7/50
ERJ - Esteratsastus (53 sij.)
30.04.2021 - Kutsu - 100cm - 4/107 (ERJ-Cup)
28.02.2021 - Kutsu - 100cm - 6/48 (ERJ-Cup)
29.01.2021 - Kutsu - 100cm - 3/40
26.01.2021 - Kutsu - 100cm - 2/40
21.01.2021 - Kutsu - 100cm - 6/40
19.01.2021 - Kutsu - 110cm - 4/40
17.01.2021 - Kutsu - 100cm - 6/40
16.01.2021 - Kutsu - 110cm - 4/50
16.01.2021 - Kutsu - 100cm - 2/40
15.01.2021 - Kutsu - 110cm - 4/40
14.01.2021 - Kutsu - 110cm - 5/40
13.01.2021 - Kutsu - 110cm - 1/40
12.01.2021 - Kutsu - 110cm - 5/40
12.01.2021 - Kutsu - 110cm - 3/50
11.01.2021 - Kutsu - 110cm - 6/50
09.01.2021 - Kutsu - 110cm - 2/50
09.01.2021 - Kutsu - 110cm - 6/40
09.01.2021 - Kutsu - 100cm - 1/40
07.01.2021 - Kutsu - 110cm - 3/40
07.01.2021 - Kutsu - 110cm - 3/40
07.01.2021 - Kutsu - 100cm - 6/40
07.01.2021 - Kutsu - 100cm - 5/40
06.01.2021 - Kutsu - 110cm - 6/40
06.01.2021 - Kutsu - 110cm - 3/40
05.01.2021 - Kutsu - 100cm - 5/40
04.01.2021 - Kutsu - 110cm - 1/40
02.01.2021 - Kutsu - 110cm - 6/40
01.01.2021 - Kutsu - 110cm - 6/40
30.12.2020 - Kutsu - 100cm - 6/40
30.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/40
30.12.2020 - Kutsu - 110cm - 4/40
29.12.2020 - Kutsu - 110cm - 1/40
28.12.2020 - Kutsu - 100cm - 7/50
27.12.2020 - Kutsu - 100cm - 3/50
27.12.2020 - Kutsu - 110cm - 2/40
25.12.2020 - Kutsu - 100cm - 4/40
25.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/40
24.12.2020 - Kutsu - 110cm - 3/40
24.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/40
24.12.2020 - Kutsu - 100cm - 3/50
23.12.2020 - Kutsu - 110cm - 6/40
23.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/40
21.12.2020 - Kutsu - 100cm - 5/40
21.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/40
20.12.2020 - Kutsu - 110cm - 6/40
20.12.2020 - Kutsu - 100cm - 3/50
19.12.2020 - Kutsu - 110cm - 5/40
18.12.2020 - Kutsu - 110cm - 1/40
12.12.2020 - Kutsu - 100cm - 3/50
12.12.2020 - Kutsu - 110cm - 1/40
11.12.2020 - Kutsu - 100cm - 1/50
05.12.2020 - Kutsu - 110cm - 5/40
04.12.2020 - Kutsu - 110cm - 1/40
KERJ - Kenttäratsastus (44 sij.)
31.03.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/67 (KERJ-Cup)
19.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/40
16.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/40
16.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 1/40
14.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/30
10.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 1/30
08.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/40
08.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/30
05.02.2021 - Kutsu - CIC1 - 5/30
29.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/40
27.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 5/46
24.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 2/22
23.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 2/46
23.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/22
21.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/21
20.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 1/29
20.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 1/40
18.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 2/21
17.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/21
16.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 6/40
14.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/40
13.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/40
12.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 6/40
12.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 5/29
12.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 2/21
11.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 2/40
11.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 4/50
09.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/21
07.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 1/40
05.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/40
05.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/40
04.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 6/40
02.01.2021 - Kutsu - CIC1 - 3/40
29.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 4/50
22.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 1/32
22.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 3/45
21.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 2/45
19.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 3/32
18.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 2/45
17.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 5/40
16.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 5/45
15.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 3/45
10.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 3/45
02.12.2020 - Kutsu - CIC1 - 4/35
MEJ - Maastoesteratsastus (38 sij.)
28.06.2021 - Kutsu - 100cm - 6/40 (MEJ-Cup)
28.02.2021 - Kutsu - 100cm - 1/5 (MEJ-Cup)
07.02.2021 - Kutsu - 100cm - 1/6
07.02.2021 - Kutsu - 90cm - 2/13
06.02.2021 - Kutsu - 100cm - 2/6
05.02.2021 - Kutsu - 100cm - 1/6
05.02.2021 - Kutsu - 90cm - 2/13
04.02.2021 - Kutsu - 100cm - 2/6
02.02.2021 - Kutsu - 100cm - 2/6
01.02.2021 - Kutsu - 100cm - 1/6
30.01.2021 - Kutsu - 90cm - 2/7
29.01.2021 - Kutsu - 100cm - 1/9
24.01.2021 - Kutsu - 100cm - 2/9
24.01.2021 - Kutsu - 90cm - 2/11
22.01.2021 - Kutsu - 100cm - 2/11
09.01.2021 - Kutsu - 100cm - 3/13
09.01.2021 - Kutsu - 90cm - 4/20
06.01.2021 - Kutsu - 100cm - 2/13
01.01.2021 - Kutsu - 100cm - 2/13
28.12.2020 - Kutsu - 100cm - 3/13 (MEJ-Cup)
26.12.2020 - Kutsu - 90cm - 5/28
25.12.2020 - Kutsu - 100cm - 3/20
25.12.2020 - Kutsu - 90cm - 5/28
22.12.2020 - Kutsu - 90cm - 2/28
17.12.2020 - Kutsu - 90cm - 2/15
15.12.2020 - Kutsu - 100cm - 3/14
11.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/14
10.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/16
08.12.2020 - Kutsu - 100cm - 2/16
06.12.2020 - Kutsu - 90cm - 1/18
05.12.2020 - Kutsu - 100cm - 1/16
02.12.2020 - Kutsu - 90cm - 3/18
25.11.2020 - Kutsu - 80cm - 2/6
24.11.2020 - Kutsu - 80cm - 1/6
23.11.2020 - Kutsu - 90cm - 1/5
22.11.2020 - Kutsu - 80cm - 2/6
19.11.2020 - Kutsu - 80cm - 2/6
16.11.2020 - Kutsu - 90cm - 1/5

Maastoestevalmennus 23.06.2021, valmentajana Sissi Pietinen

Keskittyminen kyydissä pysymiseen on aika oleellinen osa kenttäratsastusta. Sen vuoksi teimmekin alkuun niityllä tasapaino harjoitteita ja pieniä tukkeja ratsukon tasapainottamiseksi. Ampalla kuten monella muulla suomenhevosella on hieman pahana tapana innostuessaan hakea turhaa tukea kuolaimesta ja tasapainottaa itseään sen avulla. Niinpä kiinnitin huomiota ratsukon rentoon ohjastuntumaan. Ori kuitenkin tuntui välittävän paljonkin ääniavuista, niin kehotin käyttämään niitä istunnan tehosteena. Mari vakuutteli että ei se radoilla paina ohjalle juuri lainkaan. Totesin että se on erittäin hyvä, nimittäin kuka muka jaksaisi kannatella 10 minuuttia jonkun touhottajan päätä. Pienet tukkisarjat ja temponmuutokset saivat orin virittäytymään oikeaan tunnelmaan ja siirtämään painon takajaloille. Ryhdikkyys säilyi vain pienillä käden korjauksilla eikä ori pyrkinyt enää alas. Kehotin kiinnittämään kotitreenissä huomiota nimenomaan etuosan keveyteen ja voimakkaaseen takaosaan.

Otimme vesiesteellä pidemmän harjoituksen, kun haluttiin varmuutta suoritukseen. Joka kerta ori hieman epäröi nähdessään veden. Kehotin rohkaisemaan äänellä ja opettamaan sille "veteen" äänikäskyn. Toistojen kautta ja positiivisella vahvistamisella saimme orin lähestymään ilman varovaisia askelia. Hyppäämiset vedessä tai sieltä pois eivät tuottaneet minkään laista harkintaa orin pienessä mielessä.

Vaikka olin varma että hannoverhauta tuottaisi ongelmia, juuri sen näköesteen vuoksi, niin ori yllätti positiivisesti. Reipas ja tasapainoinen hyppy sarja ja sieltä ulos tasaisessa tempossa. Lopetimme hypyt ja siirryimme loppuverryttelyyn. Kävelimme yhdessä takaisin tallille ja kävimme läpi muita esteitä. Banketteja suosittelin treenaamaan peruskunto ohjelmassa, etenkin kiinnittämään huomiota poistumiseen. Jos ori on tasapainossa hypyissä, niin se poistuu myös tasapainoisesti.


Päiväkirjamerkintä 13.02.2021

Olimme viime lauantaina saaneet Myrttisuon koulutunnilta taas kotiläksyjä joten tänään oli Ampan kanssa treenipäivä. Ori oli saanut oikeastaan lomailla viikon ja hiukan kauhulla odotin miten treeni tulisi sujumaan. Hain orin tarhasta varustettavaksi ja jo siinä huomasi, että viikon lepo taisi olla virhe. Amppa oli hiukan jännityneen oloinen, vaikka yleensä se otti hoitotoimenpiteet erittäin lunkisti. Ongelmia ei kuitenkaan tullut, joten hevonen oli nopeasti hoidettu ja suuntasimme maneesiin.

Amppa osoitti heti alusta alkaen, että tänään mennään eikä meinata. Alkukäynneistä ei meinannut tulla mitään, joten siirryin suosiolla ravityöskentelyyn. Yritin pitää tempon mahdollisimman rauhallisena ja samalla kokeilimme tehdä taivutuksia, kuten viime lauantain tunnilla. Ampalla meinasi olla keskittyminen hiukan hukassa ja taivutusta pyytäessä se joko ei reagoinut tai lähtikin yllättäen kääntymään. Haimme keskittymistä takaisin ympyröiden ja kiemuraurien avulla ja niiden jälkeen saatiin taas taivutuksetkin toimimaan.

Kun ravissa alkoi löytyä tasainen tahti ja ori alkoi kuunnella, jatkoimme työskentelyä laukassa. En antanut tänään orin mennä ollenkaan laukkaa suoralla uralla, sillä minusta tuntui kuin olisin istunut ruutitynnyrin päällä. Työskentelimme laukassa pääasiassa pääty-ymypröillä ja aina kun löysin hyvän tahdin ja ori oli kuulolla, vaihdoin ymyprää tekemällä kahdeksikon, jossa vaihdoimme laukan käynnin kautta. Amppakin alkoi selvästi keskittyä paremmin kun enimmät virrat oli saatu purettua ja loppujen lopuksi saimme laukassa todella kivan tuntoisia pätkiä. Muutaman onnistuneen laukanvaihdon ja pääty-ympyrän jälkeen päätin lopetella, jotta molemmille jäisi hyvä mieli treenistä. Loppuun otimme ravia ja sen jälkeen saimme jopa käveltyä. Tallissa ori pääsi ensin pesulle ja sen jälkeen se pääsi nauttimaan palautusjuomat ja päiväheinät karsinaansa.


Koulutunti Myrttisuolla 06.02.2021, opettajana Maikku Rantala (VRL-11290)

Lauantain vakiotunti alkoi sillä, että muistelimme porukalla, mitä viime tunnilla olimme käyneet läpi. Ratsastajilla oli hyvin mielessä pohkeenväistö- ja puomiharjoitukset, joita oli harjoiteltu myöhemmin myös kotitallilla. Tänään lähdimme liikkeelle alkuverryttelyistä, jotka koostuivat kiemuraurista sekä siirtymisistä, jotta hevoset saataisi kunnolla kuulolle.

Amppa oli viime tunnilla ollut tuttuun tapaansa hieman liioitellun eteenpäinpyrkivä, joten tällä kertaa pidimme heti alusta asti huolta siitä, että ori liikkuisi eteenpäin juuri ratsastajan haluamalla tahdilla. Se vaati pidätteitä ja erityisen tarkkaa keskivartalon käyttöä, mutta kun tilanne tehtiin Ampalle alusta asti selväksi, kuoriutui siitä aivan uusi hevonen. Todella yritteliäs ja kuuliainen.

Aloitimme tänään tunnin taivutuksilla, joita harjoittelimme ensin uraa pitkin. Ratsukko sai luvan kanssa oikoa lyhyen sivun kulmat tehden sinne puoliympyrän, ja kun hevonen oli sopivasti asetettuna, oli pitkälle sivulle päästessä taivutusta helppo jatkaa. Mari sai hieman hakea hyvää taivutusta, mutta kun se lopulta löytyi, näytti tehtävä ratsukon suorittamana todella hyvältä.

Taivutusten jälkeen lähdimme nostamaan hevosten sykettä laukkatehtävien parissa. Aloitimme työskentelyn ympyräkahdeksikolla, josta kumpikin ympyrä tuli kulkea myötälaukassa ja risteyskohdassa laukka vaihdettiin maksimissaan viiden askeleen käynnistä. Amppa meinasi alkuun hieman kiriä vauhtia, mutta selässä rauhallisena istuva ratsastaja sai hyvin pidettyä vauhdin maltillisena ja siirtymät tapahtumaan juuri oikeaan aikaan.

Lopputunnista jatkoimme laukkatehtäviä pääty-ympyröillä ja pidimme huolta myös hyvistä sisäänpäin taivutuksista koko tehtävän ajan. Amppa kulki eteenpäin tahdikkaasti ja rentoutui todella hienosti ratsastajan alla peräänantoon. Työskentely näytti todella hyvältä, joten ympyrätyöskentelyn jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Ratsukko kehittyi todella hyvää vauhtia, tästä oli jälleen hyvä jatkaa.


Estevalmennus 04.02.2021, valmentajana Minni

Suomenhevonen näytti siltä että se ei keskittynyt kovinkaan paljoa ratsastajansa ohjeisiin, vaan enemmänkin siihen että se pääsisi hyppäämään. Olimme puhuneet jo etukäteen Ampaksi ilmoitetun orin ratsastajan kanssa siitä millainen tavoitteemme olisi tänään treenissä joten ratsastajan viimeistellessä alkuverryttelyä laskin esteitä matalammaksi. Tänään radan sijasta keskittyminen olisi tekniikassa ja vauhdissa joten matalat esteet palvelisivat meitä enemmän kuin hyvin.

Ampan kävellessä vapaalla ohjalla lyhyitä välikäyntejä, ohjeistin ratsastajalle ensimmäisen tehtävän ja kerroin mitä jokaisessa välissä haettiin ja miten pitkiä ne oli metrillisesti sekä montako laukkaa niihin tulisi saada. Ohjeistin ratsastamaan mieluusti hieman hitaasti ja useammalla laukka-askeleella kuin täysiä ja vähemmillä laukoilla, kuin se määrä minkä olin väliin ohjeistanut.

Ensimmäisellä kerralla Amppa pääsi hieman yllättämään ratsastajansa ja vauhti korjasi virheet joten suoritus oli hieman vauhdikas. Ratsastaja itse halusi lähteä heti perään uuteen suoritukseen joten päästin ratsukon radalle ja tällä kertaa meno oli vähän rauhallisempaa ja siistimpää joten laukat alkoivat osumaan kohdilleen ja muutenkin meno siisteytyi. Muutaman vinkin ja neuvon, sekä kymmenen senttiä kasvaneiden esteiden avulla Amppaa saatiin vieläkin paremmin kuulolle ja keskittymään siihen mitä tuolta vaadittiin. Toistojen avulla Ampan meno parani jokaisella kierroksella jollain osa-alueella ja hiljalleen sen meno ei ollut enään niin vauhdikkaan näköistä. Vauhdin hidastuessa myös Ampan tekniikka parani ja loppua kohden orin meno näytti jo todella hyvältä.

Loppuverkkojen aikana annoin ratsastajalle kommentteja ja ehdotuksia jatkoa ja omia treenejä varten jotta Ampan vauhtia voitaisiin saada hieman vielä hillittyä ja millä menosta voisi tulla vähän jotain järkevämpää. Kuitenkin edistys mitä ori osoitti jo tämänkin treenin aikana oli positiivistä joten toivotin ratsukolle onnea ja menestystä jatkoon.


Maastoestevalmennus 20.01.2021, valmentajana Emmy

Pääsin tänään valmentelemaan Maria ja hienoa punaraudikkoa Amppaa maastoesteiden parissa. Maastoesteiden hyppääminen tapahtui tällä kertaa kentällä (josta oli muuten selvästi pidetty tosi hyvää huolta) ja muutamia maastoesteitä oli onneksi jo kasattu sinne valmiiksi, joten siitä mun ei pitänyt huolehtia. Mari ja erittäin innokkaan oloinen Amppa-ori sitten kävelivät ja ravailivat alkuverryttelyjä pitkin kenttää sillä aikaa kun kokosin vielä ajatukseni ja suunnitelmani yhteen päivän tehtävistä, joita olin ratsukolle kehitellyt jo hieman aikaisemmin.

Kun Amppa oli vertynyt kunnolla ainakin käynnissä ja ravissa, kehotin Maria nostamaan laukan ja kiertää kenttä muutaman kerran ympäri siinäkin askellajissa. Kuski sai olla kevyessä istunnassa ja antaa hevoselle mukavasti tilaa laukata ja saada estemoodi päälle, vaikka asia se taisi olla kunnossa jo kentälle saapuessa ainakin orin energisyyden perusteella. Sen jälkeen alettiinkin jo hyppyhommiin.

Ensiksi Mari ja Amppa saivat hypätä pari kertaa kentän toisella pitkällä sivulla sijaitsevan linjan, jonka ensimmäinen este oli pienehkö tukki ja toinen este oli sitä vähän korkeampi risueste. Näin saataisiin oikea rytmi kuntoon ja muutama pienempi lämmittelyhyppy alle. Mari sai olla koko ajan pidättelemässä Amppaa ja siksi käskinkin häntä tekemään ylimääräisiä ympyröitä ennen ja jälkeen linjan, jos siltä tuntui.

Seuraavana tehtävänä oli hypätä lävistäjillä sijaitsevia tukkiokseria sekä kulmaestettä suuren kaheksikon muodossa. Se sujui jo vähän paremmin, koska Amppa oli nyt paremmin hallinnassa ja väläytteli kyllä älyttömän komeita hyppyjä näiden esteiden yli. Viimeiseksi ratsukko hyppäsi vielä rataa, jossa oli ensimmäisenä pitkän sivun tukki-risueste-linja, josta jatkettiin lävistäjän esteet jälleen kaheksikkomuodossa, ja ihan viimeisenä vielä toisen pitkän sivun mökkieste. Vaikka välillä Amppa innostuikin liikaa, niin Mari sai sen lopulta pidettyä kivasti hallinnassa, ja ainakin se hyppäsi tosi hienosti!


Päiväkirjamerkintä 02.01.2021

Tuntimme Myrttisuolla oli juuri päättynyt. Loppukäyntien jälkeen laskeuduin orin selästä ja annoin orille rapsutukset ennen kuin lähdimme tallille valmistautumaan kotiin lähtöön. Vaikka ori oli joutunut taas kunnolla töihin, oli sille vielä jäänyt energiaa höristellä tarhoissa oleville tammoille. Tallilla oria laitellessa aloin miettiä miten paljon olimmekaan kehittyneet. Muistelin suomenhevosvarsojen arvostelua, joka oli meidän ensimmäinen ”kilpailu”. Amppa oli silloin ensimmäistä kertaa reissussa ja ori oli todella hermostunut. Minulla oli hankaluuksia saada ori kuulolle ja se näkyi myös suorituksessa, ja olimme ratsastuskokeessa kolmanneksi viimeisiä. Kun aloitimme kisauraa, Ampan hermostuneisuus hälveni pikkuhiljaa ja samaa vauhtia kasvoi sitten vauhti. Jossain vaiheessa käytiin jo todella syvällä sen suhteen, oriin ei nimittäin vieraassa ympäristössä saanut kunnolla kontaktia, vaan se viipotti ihan omia vauhtejaan juuri niin kuin itseä huvitti. Käyntiä ei menty radalla välttämättä ollenkaan ja laukkaohjelmat vedettiin täysillä. Ero on huomattava siihen, mitä tänään tunnilla nähtiin. Vaikka Amppa oli omaan tapaansa innokas, se pysyi rentona ja muutamia pieniä lipsahduksia lukuun ottamatta se pysyi myös hyvin kuulolla. Ori malttoi keskittyä koko tunnin eikä sitä haitannut, vaikka joitain tehtäviä tehtiin useampaan otteeseen. Ja ennen kaikkea lisättyjen askellajien jälkeen Amppa hiljensi! Vaikka lisäysten jälkeen ori jäi vähän malttamattomaksi, niin nyt ori sentään kuunteli ja hiljensi, kun ennen vetäisimme varmaan edelleen ympäri maneesia ilman hidastumisen merkkejä. Yhtäkkiä tunsin vaativan tökkäisyn selässäni ja huomasin, että olin niin uppoutunut ajatuksiini, että olin pysähtynyt kesken Ampan hoitamisen. Ori jo mietti missä töiden jälkeiset herkut viipyivät. Oli aika työntää omat ajatukset sivuun ja aloin tarjoilemaan Ampalle ansaitut porkkanat ja palautusjuomat.


Koulutunti Myrttisuolla 02.01.2021, opettajana Maikku Rantala (VRL-11290)

Lauantai-iltapäivänä valmennettavat ratsukot olivat saapuneet ajallaan maneesiin. Aloitimme vakioryhmän kanssa alkuverryttelyt tuttuun tapaan siirtymisillä sekä ympyröillä, ja erityisesti pysähtymisissä tuli tarkkailla sitä, ettei hevonen yhtään etuillut liikkeellelähdön aikana. Kun hevoset olivat hyvin kuulolla, pääsimme aloittamaan päivän tehtävät. Tänään jatkaisimme koulutunnin harjoituksia siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme.

Tunnin ensimmäinen harjoitus oli pohkeenväistö käynnissä. Ratsukoiden tuli kulkea uraa pitkin, väistää muutama askel uran sisäpuolelle, suoristaa hevonen ja palata sitten takaisin uralle. Mari ja Amppa näyttivät viime tunnin tavoin erinomaista suorittamista heti ensimmäisestä väistöstä asti, vaikka ratsastaja sai olla jälleen hieman rauhoittelemassa oria. Pohkeenväistöt kuitenkin sujuivat ongelmitta sekä käynnissä että ravissa, ja Amppakin liikkui hyvin rentona eteenpäin.

Välikäyntien aikana toin maneesin reunalta keskihalkaisijalle muutaman puomin. Nyt ratsukoiden tuli väistää uralta aina keskihalkaisijalle asti, suoristaa hevonen puomeille ja väistää sitten takaisin uralle. Puomeilla pidettäisi huoli siitä, että hevonen varmasti suoristuu kunnolla. Puomit Amppa ylitti jopa hieman liioitelluilla askelilla, mutta hevonen liikkui suorassa, mikä oli tarkoituskin. Puomien jälkeen ratsastajalla oli hieman haastetta saada Amppa kunnolla avuille ja väistämään takaisin uralle, mutta hyvillä valmisteluilla jo puomien aikana väistöt alkoivat onnistua hyvin.

Tunnin lopussa jätimme pohkeenväistöharjoitukset sivuun ja siirryimme lisättyihin askellajeihin. Teimme maneesissa tiimalasin muotoista kuviota niin, että lyhyet sivut kuljettiin keskiaskellajissa ja lävistäjät lisätyssä. Amppa tuntui saavan hieman jopa liikaa energiaa lävistäjillä, mikä näkyi todella malttamattomana liikkumisena lyhyellä sivulla. Mari sai tehdä todella töitä sen eteen, että saisi oman hengityksen rauhoittumaan ja istunnan pysymään rentona. Lopulta myös Amppa hieman rauhoittui ja oli paremmin kuulolla.

Jatkoimme tehtävän parissa käyden jokaisen askellajin läpi, kunnes oli aika siirtyä loppukäynteihin. Myös Amppa jaksoi pysyä rauhallisena loppukäyntien ajan, ja se asettui kauniiseen peräänantoon. Tästä oli hyvä jatkaa ensi tunnilla, jolloin pitäisimme huolen siitä, että tahti pysyy halutunlaisena heti alusta saakka.


Koulutunti Myrttisuolla 05.12.2020, opettajana Maikku Rantala (VRL-11290)

Päivän valmennukseen oli osallistunut tänään neljä hevosta, kolme suomenhevosta ja yksi vuonohevonen. Ratsastajat tuntuivat olevan kaikki hyvin tarmokkaita ja motivoituneita, ja jo heti alusta asti hevosille tehtiin selväksi, että tänään ei sallittaisi yhtään päsmäröintiä. Alkulämmittelyt koostuivat reippaista siirtymisistä niin uralla kuin ympyrälläkin, ja erityistä haastetta hevosille tuntuivat tuottavan pysähdykset voltilla. Kun hevoset vaikuttivat sopivan vetreiltä, pääsimme aloittamaan päivän tehtävät.

Pienikokoinen Amppa liikkui heti alkutunnista asti energisesti eteenpäin, mutta pysytteli kuitenkin hyvin Marin avuilla. Amppa oli vertynyt todella hyvin lämmittelyissä, ja se kannatteli itseään todella hienosti jo ensimmäisissä laukkatehtävissä. Erityisesti pääty-ympyröillä orin liike pääsi kaikin puolin oikeuksiinsa, ja sen liikkumista oli hienoa seurata. Hevonen ei yrittänyt oikoa, vaan se seurasi todella hyvin kartioista rajattua ympyrää molempiin suuntiin.

Laukkaharjoitusten jälkeen teimme hieman pohkeenväistöharjoituksia käynnissä. Amppa kääntyi todella pienillä avuilla lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja hoiti sitten mallikkaasti myös pohkeenväistöt uralle. Mari joutui tarkistelemaan sitä, että ohjat - erityisesti sisäohja - pysyisivät sopivan napakoina läpi tehtävän, mutta kun avut saatiin kuntoon, sujuivat pohkeenväistöt hyvin kumpaankin suuntaan.

Lopputunnista, ennen verryttelyjä, lähdimme vielä katsomaan, kuinka kokoavat liikkeet, kuten sulku- ja avotaivutukset, sujuivat. Lähdimme aivan perusteista liikkeelle, sillä ratsukot olivat hyvin eri tasoisia. Mari ja Amppa joutuivat hetken aikaa hakemaan oikea-aikaisia apuja, mutta kun lopulta ratsastaja ja hevonen löysivät hyvän yhteisen sävelen, sujuivat väistöt hyvin. Niissä oli kuitenkin vielä melko paljon hiottavaa, joten niiden parissa olisi hyvä jatkaa ensi kerralla. Annoin Marille luvan suoristaa Ampan ja siirtyä kävelemään pitkin ohjin uran sisäpuolella. Hienoa työskentelyä molemmilta!


Päiväkirjamerkintä 04.12.2020

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että minun ja Ampan olisi aika käydä vähän useammin valvovan silmän alla treenaamassa. Oltiinhan me silloin tällöin toki käyty valmentautumassa, mutta nuorelle oripojalle tekisi varmasti hyvää säännöllisempi kunnollinen treeni. Eikä se itsellekkään tekisi huonoa, varsinkaan kun palloilen monen eri lajin välillä. Monesti tuntuu, että sitä tekee kaikken vain puoliksi oikein, kun ei koskaan keskity vain yhteen asiaan. No, vastaus ongelmiini löytyikin yllättävän helposti, sillä törmäsin ilmoitukseen, jossa kerrottiin että Myrttisuolla alkaisi vakiotunnit ja sieltä löytyi myös meille sopiva taso.

Tänään sitten oli aika valmistautua ensimmäiselle tunnille. Meidän tuntimme oli aikataulutettu alkamaan huomenna neljältä. Koska Nurmakoskelle oli jonkin verran ajomatkaa, laskeskelin, että ajamaan olisi hyvä lähtä joskus yhen maissa. Pakkailin tavaroita jo valmiiksi satulahuoneeseen niin, että aamulla ei tarvitsisi kuin nakella ne kyytiin. Satula ja suitset olivat tietenkin tärkeimmät, sen lisäksi hoitotarvikkeet, ämpäri ja loimet. Aluksi olin suunnitellut että Amppa saisi tänään pitää kokonaan vapaata, mutta päädyin sitten kuitenkin käymään orin kanssa maneesissa purkamassa ylimääräisiä virtoja. Päätös oli hyvä, sillä heti irti päästyään ori lennähti pieru pukkilaukkaa maneesin toiseen päähän, josta se sitten ravaili häntä tötteröllä takaisin. Annoin Ampan juoksennella niin kauan kun virtaa näytti olevan ja kun meno hyytyi nappasin sen kiinni ja käveleskelimme vielä jonkin aikaa. Tämän jälkeen vein orin talliin ja puunasin sen edustuskuntoon. Toki se ehtisi aamupäivän aikana sotkea itsensä ulkona, mutta ainakin pohjatyö on tehtynä.


Päiväkirjamerkintä 20.10.2020

Tänään oli Ampan ensimmäinen esiintyminen laatuarvostelussa. Suuntasimme orin kanssa nimittäin Suomenhevosvarsojen arviointiin. Muuten matkaan lähdettiin luottavaisena, mutta hiukan jännitti ratsastusosuus, sillä oria ei vielä niin paljoa oltu ratsastettu. Toisaalta ohjelmana oli vain Helppo C ja matkaan lähdettiin ilman kovia ennakko-odotuksia. Aamun käytin Ampan puunamiseen edustuskuntoon. Ori selvästi aisti, että nyt tapahtuu jotain ja oli hiukan levottomampi kuin normaalisti. Matkakaveriksi pyydystettiin laitumelta eläkeläis issikka, joka vaikutti erittäin hämmentyneeltä jouduttuaan pitkästä aikaa kuljetusautoon.

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja olimmekin kisapaikalla reilusti ennen omaa suoritusta. Amppa käyttäytyi todella hienosti ottaen huomioon ettei se ole käynyt eläinlääkärin tarkistusta lukuunottamatta kotitallin ulkopuolella. Vähän piti tietenkin katsella ja ihmetellä, mutta matkaseurana ollut kokenut kisakonkari hiukan rauhoitti tunnelmaa. Päivä alkoi eläinlääkärin ja kengittäjän tarkistuksilla. Niiden aikana Amppaa hiukan jännitti, mutta se käyttäytyi kuitenkin ihan hienosti. Seuraavaksi päästiin sitten näyttelykehään, jossa suoritus meni ainakin omasta mielestä kohtalaisesti. Vähän tuli miinusta kun poika ravissa vähän innostui ja esittäjä meinasi jäädä jalkoihin, mutta noin muuten ori käyttäytyi nätisti. Kun kaikki varsat olivat käyneet kehässä, oli ratsastuskokeen vuoro. Lämmitelyssä minulla oli ongelmia saada Amppa rennoksi, sillä se jännitti kovasti uudessa tilanteessa. Otimmekin lämmittelyn todella kevyesti ja yritin saada orin vain kuulolle. Tämä jännitys näkyi jonkin verran myös suorituksessa ja jäimmekin koulukokeessa kolmanneksi viimeiseksi. Prosentteja saatiin kuitenkin 61,071%, johon olin näin ensikertalaisen kanssa todella tyytyväinen.

Käyttökokeiden jälkeen oli aika ynnäillä pisteitä ja sitä odotellessa pakkasimme hevoset valmiiksi autoon. Tulokset olivat iloinen yllätys, sillä Amppa palkittiin II-palkinnolla! Kotiin päästyämme ori sai palkkioksi kasan porkkanoita ja pari vapaapäivää. Varsa arvostelut eivät suinkaan olleet tässä, vaan tässä kuussa on edessä myös kaikki lajiarvostelut. Mutta mikäpä fiksun varsan kanssa kiertäessä.


Päiväkirjamerkintä 06.10.2020

Kyllä se on niin, että myyntipalstojen selaileminen ajanvietteeksi on erittäin vaarallinen ja riskialtis harrastus. Minulla on ollut meneillään askellajitallin laajennus, joten olen aika aktiivisesti yrittänyt selailla myytäviä hevosia. Eihän niitä askellajihevosia oikein ole julkisessa myynnissä, mutta sen sijaan menin avaamaan ilmoituksen, jossa oli myynnissä useampia eri rotuisia hevosia. Heti kolmantena listalla komeili 3-vuotias suomenpienhevosori. Menin tietenkin aukaisemaan linkin, jonka takaa löytyi sukutiedot ja iso läjä kuvia. En ole pitänyt itseäni ikinä suokki-ihmisenä, mutta jostain syystä tämä kyseinen ori herätti kiinnostukseni. Komea ulkonäkö, hienot liikkeet ja monipuolisesti kisanneet vanhemmat sinetöivät ostopäätöksen. Ja niin löysin itseni puhelin kourassa ja hieromassa kauppoja orin kasvattajan Sannin kanssa.

Heti seuraavana päivänä starttasin hevosauton ja suuntasin kohti Sotamaalausta. Mahassa lenteli perhosia kun mietin mihin sitä on itsensä taas sotkenut. Sotamaalaukseen saapuessani Sanni tuli tallista vastaan ja tervehti iloisesti. Rupattelimme niitä näitä ja siirryimme tarhoille, josta jo pongasin punarautiaan orin. Se oli ehdottomasti vielä komeampi luonnossa kuin kuvissa, ja suustani pääsi pieni huokaus orin astellessa reippaasti luoksemme. "Eikö se olekkin hieno?" Sanni kysyi, ja onnistuin nyökyttelemään vastaukseksi. Nainen harmitteli, että joutui orista luopumaan, mutta tallissa alkoi tilat käydä ahtaaksi ja joku oli myytävä. Samalla Sanni kertoili myös mitä orin kanssa oli tehty, sitä oli jo vähän ratsastettu, mutta olihan se vielä ihan raakile. Otimme orin talliin ja harjailin sitä siinä vähän aikaa ja olin entistä vakuuttuneempi, että tässä hevosessa on sitä jotain. Sanni kysyi haluaisinko käydä orin selässä, mutta kieltäydyin kunniasta ja sanoin uskovani, että ori oli ikäisekseen fiksu ja toimiva. Lyhyen tutustumisen jälkeen ilmoitin, että otan ehdottomasti orin mukaan, jos Sanni vain siitä malttaa luopua. Niinpä pakkasimme orin, paperit ja muutamia tarvikkeita autoon ja kotimatka saattoi alkaa.